Mandelbrotin joukon muodostama kuvio

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kuvio (3)

  1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
  2. ääriviivojensa määrittämä abstrakti muoto
  3. kasvupaikaltaan ja puustoltaan yhtenäinen metsän osa; metsikkökuvio
  4. jokin vakioitu ja toistuva liikerata
  5. (toistuva) sävelkulku, sävelkuvio, lyhyt yhtenäinen säveljakso
  6. puhetaidollinen koukero
  7. (kuvaannollisesti, monikossa) ihmiset tapoineen ja tekemisineen, piirit, ympyrät
    olla mukana kuvioissa
    Kuviot ovat täällä muuttuneet.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkuʋio/
  • tavutus: ku‧vi‧o

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvio kuviot
genetiivi kuvion kuvioiden
kuvioitten
partitiivi kuviota kuvioita
akkusatiivi kuvio;
kuvion
kuviot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuviossa kuvioissa
elatiivi kuviosta kuvioista
illatiivi kuvioon kuvioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuviolla kuvioilla
ablatiivi kuviolta kuvioilta
allatiivi kuviolle kuvioille
muut sijamuodot
essiivi kuviona kuvioina
translatiivi kuvioksi kuvioiksi
abessiivi kuviotta kuvioitta
instruktiivi kuvioin
komitatiivi kuvioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuvio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

askelkuvio, avaruuskuvio, bassokuvio, fraktaalikuvio, kalanruotokuvio, kašmirkuvio, kohokuvio, koristekuvio, korukuvio, kukkakuvio, kukonaskelkuvio, kuvioaihe, kuvioammunta, kuviokangas, kuviokellunta, kuviokoko, kuviokyntö, kuviolaulu, kuvioneule, kuviosaha, kuviotaulu, laatikko-janakuvio, pitsikuvio, ruusukuvio, rytmikuvio, sahanteräkuvio, sormenjälkikuvio, suuntakuvio, syömäkuvio, tasokuvio, tunnuskuvio, tähtikuvio, voimakuvio

Aiheesta muualla muokkaa

  • kuvio Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuvio Tieteen termipankissa