kuvio
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
kuvio (3)
- usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
- ääriviivojensa määrittämä abstrakti muoto
- kasvupaikaltaan ja puustoltaan yhtenäinen metsän osa; metsikkökuvio
- jokin vakioitu ja toistuva liikerata
- (toistuva) sävelkulku, sävelkuvio, lyhyt yhtenäinen säveljakso
- puhetaidollinen koukero
- (kuvaannollisesti, monikossa) ihmiset tapoineen ja tekemisineen, piirit, ympyrät
- olla mukana kuvioissa
- Kuviot ovat täällä muuttuneet.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈkuʋio/
- tavutus: ku‧vi‧o
TaivutusMuokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuvio | kuviot |
| genetiivi | kuvion | kuvioiden kuvioitten |
| partitiivi | kuviota | kuvioita |
| akkusatiivi | kuvio; kuvion |
kuviot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuviossa | kuvioissa |
| elatiivi | kuviosta | kuvioista |
| illatiivi | kuvioon | kuvioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuviolla | kuvioilla |
| ablatiivi | kuviolta | kuvioilta |
| allatiivi | kuviolle | kuvioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuviona | kuvioina |
| translatiivi | kuvioksi | kuvioiksi |
| abessiivi | kuviotta | kuvioitta |
| instruktiivi | – | kuvioin |
| komitatiivi | – | kuvioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuvio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
EtymologiaMuokkaa
Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[1]
KäännöksetMuokkaa
1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- adjektiivit: kuvioinen, kuviollinen
- verbit: kuvioida
YhdyssanatMuokkaa
avaruuskuvio, askelkuvio, bassokuvio, fraktaalikuvio, kalanruotokuvio, kašmirkuvio, kohokuvio, koristekuvio, korukuvio, kukkakuvio, kukonaskelkuvio, kuvioaihe, kuvioammunta, kuviokangas, kuviokellunta, kuviokyntö, kuviolaulu, kuvioneule, kuviosaha, kuviotaulu, pitsikuvio, ruusukuvio, rytmikuvio, sahanteräkuvio, sormenjälkikuvio, suuntakuvio, syömäkuvio, tasokuvio, tunnuskuvio, tähtikuvio, voimakuvio
Aiheesta muuallaMuokkaa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.