Mandelbrotin joukon muodostama kuvio

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kuvio (3)[1]

  1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
  2. ääriviivojensa määrittämä abstrakti muoto
  3. kasvupaikaltaan ja puustoltaan yhtenäinen metsän osa; metsikkökuvio
  4. jokin vakioitu ja toistuva liikerata
  5. (toistuva) sävelkulku, sävelkuvio, lyhyt yhtenäinen säveljakso
  6. puhetaidollinen koukero

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvio kuviot
genetiivi kuvion kuvioiden
kuvioitten
partitiivi kuviota kuvioita
akkusatiivi kuvio;
kuvion
kuviot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuviossa kuvioissa
elatiivi kuviosta kuvioista
illatiivi kuvioon kuvioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuviolla kuvioilla
ablatiivi kuviolta kuvioilta
allatiivi kuviolle kuvioille
muut sijamuodot
essiivi kuviona kuvioina
translatiivi kuvioksi kuvioiksi
abessiivi kuviotta kuvioitta
instruktiivi kuvioin
komitatiivi kuvioine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Wolmar Schildtin käyttöön ottama uudissana[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

avaruuskuvio, fraktaalikuvio, kalanruotokuvio, kašmirkuvio, kohokuvio, koristekuvio, korukuvio, kukkakuvio, kukonaskelkuvio, kuvioaihe, kuvioammunta, kuviokangas, kuviokellunta, kuviokyntö, kuviolaulu, kuvioneule, kuviosaha, kuviotaulu, pitsikuvio, ruusukuvio, rytmikuvio, sahanteräkuvio, sormenjälkikuvio, suuntakuvio, syömäkuvio, tasokuvio, tunnuskuvio, tähtikuvio

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kuvio Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuvio Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 3
  2. Heikki Leskinen: Wolmar Schildt "tieteen ja taiteen isä" (toim. Mauno Jokipii). Jyväskylä: Atena, 1993.