kaivertaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaivertaminen (38)
- teonnimi verbistä kaivertaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaivertaminen | kaivertamiset |
genetiivi | kaivertamisen | kaivertamisten kaivertamisien |
partitiivi | kaivertamista | kaivertamisia |
akkusatiivi | kaivertaminen; kaivertamisen |
kaivertamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaivertamisessa | kaivertamisissa |
elatiivi | kaivertamisesta | kaivertamisista |
illatiivi | kaivertamiseen | kaivertamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaivertamisella | kaivertamisilla |
ablatiivi | kaivertamiselta | kaivertamisilta |
allatiivi | kaivertamiselle | kaivertamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaivertamisena (kaivertamisna) |
kaivertamisina |
translatiivi | kaivertamiseksi | kaivertamisiksi |
abessiivi | kaivertamisetta | kaivertamisitta |
instruktiivi | – | kaivertamisin |
komitatiivi | – | kaivertamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaivertamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaivertamis- |