kaivertaa

SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kaivertaa (54-K) (taivutus[luo])

  1. poistaa osia esineen pinnasta siten, että siihen syntyy tekstiä tai kuvio
    Riipukseen on kaiverrettu nimikirjaimet.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑi̯ʋert̪ɑːˣ/
  • tavutus: kai‧ver‧taa

EtymologiaMuokkaa

johdos verbistä kaivaa (kaive- + -rta- + -a)[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 rtA- ja ltA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.