Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ahne


SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

ahne (48) (komparatiivi ahneempi, superlatiivi ahnein) (taivutus)

  1. sellainen, joka haluaa paljon ja usein kyltymättä jotakin, esimerkiksi rahaa tai ruokaa

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈɑhneˣ/
  • tavutus: ah‧ne

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

maaliahne, rahanahne

IdiomitMuokkaa

  • ahneella on paskainen loppu lopulta ahneelle käy huonosti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ahne Kielitoimiston sanakirjassa
  • ahne Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

SaksaMuokkaa

VerbiMuokkaa

ahne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ahnen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ahnen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ahnen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ahnen

ViroMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

ahne (gen ahne, part ahnet)

  1. ahne, ahnas
    Ta on ahne ja ihne – Hän on ahne ja saita.

TaivutusMuokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ahne ahned
Genetiivi ahne ahnete
Partitiivi ahnet ahneid
Illatiivi ahnesse ahneisse
ahnetesse
VertailuasteetMuokkaa
  • komparatiivi ahnem
  • superlatiivi kõige ahnem ja ahneim

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ahne Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa

LähteetMuokkaa

Viro
  • Eesti keele seletav sõnaraamat / Eesti Keele Instituut ; toimetanud Margit Langemets ... et al. . Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2009.
Verkkoversio: EKSS "Eesti keele seletav sõnaraamat"

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.