Katso myös: Ahne

Adjektiivi

muokkaa

ahne (48) (komparatiivi ahneempi, superlatiivi ahnein) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka haluaa paljon ja usein kyltymättä jotakin, esimerkiksi rahaa tai ruokaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑhneˣ/
  • tavutus: ah‧ne

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

maaliahne, rahanahne

Idiomit

muokkaa
  • ahneella on paskainen loppu lopulta ahneelle käy huonosti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ahne Kielitoimiston sanakirjassa
  • ahne Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • ahne Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 1077 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

ahne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ahnen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ahnen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ahnen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ahnen

Adjektiivi

muokkaa

ahne (gen ahne, part ahnet)

  1. ahne, ahnas
    Ta on ahne ja ihne – Hän on ahne ja saita.

Taivutus

muokkaa
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi ahne ahned
Genetiivi ahne ahnete
Partitiivi ahnet ahneid
Illatiivi ahnesse ahneisse
ahnetesse
Vertailuasteet
muokkaa
  • komparatiivi ahnem
  • superlatiivi kõige ahnem ja ahneim

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ahne Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Lähteet

muokkaa
Viro
  • Eesti keele seletav sõnaraamat / Eesti Keele Instituut ; toimetanud Margit Langemets ... et al. . Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2009.
Verkkoversio: EKSS "Eesti keele seletav sõnaraamat"

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.