Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ahneus

  1. se, että on ahne

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑhneus/ tai /ˈɑhneu̯s/
  • tavutus: ah‧ne‧us / ah‧neus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ahneus ahneudet
genetiivi ahneuden ahneuksien
partitiivi ahneutta ahneuksia
akkusatiivi ahneus;
ahneuden
ahneudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ahneudessa ahneuksissa
elatiivi ahneudesta ahneuksista
illatiivi ahneuteen ahneuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ahneudella ahneuksilla
ablatiivi ahneudelta ahneuksilta
allatiivi ahneudelle ahneuksille
muut sijamuodot
essiivi ahneutena ahneuksina
translatiivi ahneudeksi ahneuksiksi
abessiivi ahneudetta ahneuksitta
instruktiivi ahneuksin
komitatiivi ahneuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ahneude-
vahva vartalo ahneute-
konsonantti-
vartalo
ahneut-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ahneus Kielitoimiston sanakirjassa