ainuke
Viro muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ainuke (ainukene, gen ainukese, part ainukest)
- ainoa, ainut, ainokainen
- ainuke poeg – ainoa poika
Taivutus muokkaa
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | ainuke ainukene |
ainukesed |
| Genetiivi | ainukese | ainukeste |
| Partitiivi | ainukest | ainukesi |
| Illatiivi | ainukesse ainukesesse |
inukesisse ainukestesse |
Liittyvät sanat muokkaa
Substantiivi muokkaa
ainuke (ainukene, gen ainukese, part ainukest)
- ainokainen
- minu oma ainuke – ainokaiseni
- Tüdruk ootas oma ainukest sõjast koju. –Tyttö odotti rakkaintaan sodasta kotiin.
Taivutus muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : ainuke [1]
Aiheesta muualla muokkaa
- ainuke Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)