ainuke

Viro

Adjektiivi

ainuke (ainukene, gen ainukese, part ainukest)

1. ainoa, ainut, ainokainen

   ainuke poeg – ainoa poika

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 12 (oluline) oluline

Sijamuotoja	Yksikkö	Monikko
Nominatiivi	ainuke ainukene	ainukesed
Genetiivi	ainukese	ainukeste
Partitiivi	ainukest	ainukesi
Illatiivi	ainukesse ainukesesse	inukesisse ainukestesse

Liittyvät sanat

• ainus
• üksainuke, üksainukene

Substantiivi

ainuke (ainukene, gen ainukese, part ainukest)

1. ainokainen

   minu oma ainuke – ainokaiseni

   Tüdruk ootas oma ainukest sõjast koju. –Tyttö odotti rakkaintaan sodasta kotiin.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 12 (oluline) oluline

Aiheesta muualla

• [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : ainuke [1]

Aiheesta muualla

• ainuke Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)