ammua

Suomi

Substantiivi

ammua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta ammu

Verbi

Lehmä ammuu

ammua (52) (taivutus[luo])

1. pitää lehmälle tyypillistä ääntelyä

   Lehmät ammuvat laitumella.

Ääntäminen

• IPA: /ˈɑmːuɑˣ/
• tavutus: am‧mu‧a

Käännökset

1. äännellä lehmän tapaan

englanti: bellow, moo ido: blekar japani: (牛が)モーと鳴く [mōtonaku] katalaani: mugir kroaatti: mukati, *muknuti

puola: muczeć ruotsi: råma saksa: muhen venäjä: мычать

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ammuminen, ammunta

Aiheesta muualla

• ammua Kielitoimiston sanakirjassa
• ammua Suomen murteiden sanakirjassa
• ammua Suomen etymologisessa sanakirjassa