animo

Katso myös: animò, animó, ánimo

Espanja

Verbi

animo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä animar

Esperanto

Substantiivi

animo (yks. akk. animon; mon. animoj, mon. akk. animojn)

1. sielu

Italia

Substantiivi

animo m. (monikko animi[luo])

1. henki, mieli

   forza d'~ mielenlujuus

2. aikomus
3. rohkeus

   farsi ~ kerätä rohkeutta

Verbi

animo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä animare

Portugali

Verbi

animo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä animar