Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

arkailla (67) (taivutus[luo])

  1. arastella, ujostella, pelätä
    Erkki empi ja arkaili, mutta painoi viimein ovikelloa.
    Elina arkaili osallistua keskusteluun.
    Kokematon nuori tuomari sen sijaan monesti arkailee ja korostaa lain kirjainta vastoin sen henkeä. (Valvoja, 1944)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈɑrkɑi̯lːɑˣ/
  • tavutus: ar‧kail‧la

Etymologia muokkaa

johdos adjektiivista arka (arka- + -ile- + -vat)[1]

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 360 ile-verbien rakenne