arkailla (67) (taivutus[luo])

  1. arastella, ujostella, pelätä
    Erkki empi ja arkaili, mutta painoi viimein ovikelloa.
    Elina arkaili osallistua keskusteluun.
    Kokematon nuori tuomari sen sijaan monesti arkailee ja korostaa lain kirjainta vastoin sen henkeä. (Valvoja, 1944)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑrkɑi̯lːɑˣ/
  • tavutus: ar‧kail‧la

Etymologia

muokkaa

johdos adjektiivista arka (johdin -il:ile-) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • arkailla Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 112, 268, 921 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 360 ile-verbien rakenne