arka
Katso myös: árka |
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaaarka (9-D) (komparatiivi arempi, superlatiivi arin) (taivutus[luo]) vanhahtavassa kielessä (9-L) (komparatiivi arjempi, superlatiivi arjin)
- varovaisen pelokas tai pelkurimainen
- sellainen, johon sattuu, koskettaessa kipua tuottava, hellä
- helposti vaurioituva, ulkoisille vaikutuksille altis
- Ihmisen monet elimet ovat suojassa fyysisiltä vaikutuksilta mutta sitäkin arempia kemiallisille myrkyille.
- vaikea käsitellä, arkaluonteinen (asiasta)
- arka asia
- sellainen, johon jokin vaikuttaa herkästi
- teki araksi tuulen vaikutukselle
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈɑrkɑ/
- tavutus: ar‧ka
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1], kantagermaanin *argaz
Käännökset
muokkaa2. johon sattuu koskettaessa
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaaristava, aristella, arkalainen, ujo
Johdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaarkajalka, arkaluonteisuus, hallanarka, ihmisarka, kuumanarka, kylmänarka, omantunnonarka, pakkasenarka, palonarka, tulenarka, tuulenarka, valonarka, vilunarka
Vastakohta
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaAinu
muokkaaVerbi
muokkaaarka, yksipaikkainen verbi (katakana: アㇻカ)
Liittyvät sanat
muokkaaarkai, arkare, iwanke, totek, siyeye, tusa, sinki
Lähteet
muokkaa- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.
Esperanto
muokkaaAdjektiivi
muokkaaarka
Etymologia
muokkaakantasanasta arko
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarka f.
Liittyvät sanat
muokkaaTurkki
muokkaaAdjektiivi
muokkaaarka
Substantiivi
muokkaaarka
Liittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.