arkaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaarkaileminen (38)
- teonnimi verbistä arkailla
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | arkaileminen | arkailemiset |
genetiivi | arkailemisen | arkailemisten arkailemisien |
partitiivi | arkailemista | arkailemisia |
akkusatiivi | arkaileminen; arkailemisen |
arkailemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | arkailemisessa | arkailemisissa |
elatiivi | arkailemisesta | arkailemisista |
illatiivi | arkailemiseen | arkailemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | arkailemisella | arkailemisilla |
ablatiivi | arkailemiselta | arkailemisilta |
allatiivi | arkailemiselle | arkailemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | arkailemisena (arkailemisna) |
arkailemisina |
translatiivi | arkailemiseksi | arkailemisiksi |
abessiivi | arkailemisetta | arkailemisitta |
instruktiivi | – | arkailemisin |
komitatiivi | – | arkailemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |