dvala

Islanti

Substantiivi

dvala

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta dvali
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta dvali
3. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta dvali

Substantiivi

dvala

1. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta dvöl

Ruotsi

Substantiivi

dvala yl. (1) (yks. määr. dvalan [luo], mon. epämäär. dvalor [luo], mon. määr. dvalorna [luo])

1. talviuni
2. (vanhentunut) haltioituminen, ekstaasi

Verbi

dvala (1)

1. vaipua talviuneen

Taivutus

Taivutus – dvala
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	dvalar[luo]	dvalas
imperfekti	dvalade	dvalades
supiini	dvalat	dvalats
imperatiivi	dvala	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: dvala
• passiivin infinitiivi: dvalas
• aktiivin part. prees: dvalande[luo]
• passiivin part. prees: dvalandes
• part. perf.: yl. dvalad, n. dvalat, määr./mon. dvalade

Aiheesta muualla

• dvala Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)