epämetalli

Suomi

Substantiivi

epämetalli

1. (kemia) alkuaine, jolla ei ole metallisia ominaisuuksia; johtaa huonosti lämpöä tai sähköä

   Vetyä lukuun ottamatta epämetallit sijaitsevat alkuaineiden jaksollisen järjestelmän oikeassa reunassa.

   Jalokaasut ovat epämetalleja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈepæˌmet̪ɑlːi/
• tavutus: e‧pä‧me‧tal‧li

Etymologia

yhdyssana sanoista epä- ja metalli

Käännökset

1. alkuaine, jolla ei ole metallisia ominaisuuksia

englanti: nonmetal ranska: non-métal m. ruotsi: icke-metall

saksa: Nichtmetall n. turkki: ametal

Liittyvät sanat

• hiili, typpi, happi, fosfori, rikki, seleeni
• epämetallinen
• metalli

Yhdyssanat

epämetalli-ioni,

Aiheesta muualla

• epämetalli Kielitoimiston sanakirjassa