ergehen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 2. p.	ergehst
ind. prees. y. 3. p.	ergeht
ind. imperf. y. 3. p.	erging
part. perf.	ergangen
apuverbi	sein, haben

ergehen

1. (+ ist) yksipersoonainen: es ergeht (d) mennä jklla, käydä jkn

   Uns ist es schlecht ergangen.

   Meidän kävi huonosti.

2. über sich (a) ~ lassen sietää, kestää, suvaita

   Ich werde diese Betrügerei über mich nicht ergehen lassen!

   En aio suvaita tätä petturuutta!

3. (+ hat) refl.: sich (a) in einem Ding ergehen puhua pitkään jstk, jaaritella jstk, lörpötellä jstk

Etymologia

er- + gehen