erivapaus

Suomi

Substantiivi

erivapaus (40)

1. poikkeuksen myöntäminen yleisestä oikeussäännöstä yksittäisessä tapauksessa

Ääntäminen

• IPA: /ˈeriˌʋɑpɑus/ tai /ˈeriˌʋɑpɑu̯s/
• tavutus: e‧ri‧va‧pa‧us / e‧ri‧va‧paus

Etymologia

yhdyssana sanoista eri ja vapaus

Käännökset

1. erivapaus

englanti: peculiar

ruotsi: dispens

Liittyvät sanat

• erioikeus