peculiar
Englanti muokkaa
Adjektiivi muokkaa
peculiar (komparatiivi more peculiar, superlatiivi most peculiar)
- omalaatuinen, outo, kummastusta herättävä
- tyypillinen, luonteenomainen
- (vanhahtava) oma; henkilökohtainen; yksityinen
- (vanhahtava) yksilöllinen; yksittäinen; erityinen; erillinen
Ääntäminen muokkaa
- (brittienglantia) /pɪˈkjuːljə/
- (amerikanenglantia) /pɪˈkjuljɚ/
Etymologia muokkaa
- latinan sanasta pecūliāris (’oma’) < substantiivista pecūlium (’yksityisomaisuus’) < sanasta pecus (’karja’) [1]
Substantiivi muokkaa
peculiar (monikko peculiars)
- etuoikeus, erivapaus
- se mikä on omaa: omaisuus, oikeus johonkin
- se mikä on tyypillistä: ominaisuus, luonteenpiirre
- (oikeustiede) Ison-Britannian kanonisessa oikeudessa seurakunnallinen alue, kirkkopitäjä, kappeli tai kirkko, joka toimii itsenäisesti, erillään sitä ympäröivästä hiippakunnasta
Liittyvät sanat muokkaa
Espanja muokkaa
Adjektiivi muokkaa
peculiar m./f. (monikko peculiares m./f.)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [pe.kuˈljaɾ]
Interlingua muokkaa
Adjektiivi muokkaa
peculiar
Katalaani muokkaa
Adjektiivi muokkaa
peculiar m. (f. peculiara, monikko m. peculiars, f. peculiares)
Portugali muokkaa
Adjektiivi muokkaa
peculiar m./f. (monikko peculiares m./f.)
Viitteet muokkaa
- ↑ W. J. Funk: Word origins and their romantic stories, New York (Wilfred Funk, Inc.) (englanniksi)