kummastus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakummastus (39)
- ihmetys, kummastumisen seuraus
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkumːɑst̪us/
- tavutus: kum‧mas‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kummastus | kummastukset |
| genetiivi | kummastuksen | kummastusten kummastuksien |
| partitiivi | kummastusta | kummastuksia |
| akkusatiivi | kummastus; kummastuksen |
kummastukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kummastuksessa | kummastuksissa |
| elatiivi | kummastuksesta | kummastuksista |
| illatiivi | kummastukseen | kummastuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kummastuksella | kummastuksilla |
| ablatiivi | kummastukselta | kummastuksilta |
| allatiivi | kummastukselle | kummastuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kummastuksena | kummastuksina |
| translatiivi | kummastukseksi | kummastuksiksi |
| abessiivi | kummastuksetta | kummastuksitta |
| instruktiivi | – | kummastuksin |
| komitatiivi | – | kummastuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kummastukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kummastus- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. kummastumisen seuraus
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kummastus Kielitoimiston sanakirjassa