kummastuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakummastuminen (38)
- kummiinsa joutuminen, kummastuneeksi tuleminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kummastuminen | kummastumiset |
genetiivi | kummastumisen | kummastumisten kummastumisien |
partitiivi | kummastumista | kummastumisia |
akkusatiivi | kummastuminen; kummastumisen |
kummastumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kummastumisessa | kummastumisissa |
elatiivi | kummastumisesta | kummastumisista |
illatiivi | kummastumiseen | kummastumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kummastumisella | kummastumisilla |
ablatiivi | kummastumiselta | kummastumisilta |
allatiivi | kummastumiselle | kummastumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kummastumisena (kummastumisna) |
kummastumisina |
translatiivi | kummastumiseksi | kummastumisiksi |
abessiivi | kummastumisetta | kummastumisitta |
instruktiivi | – | kummastumisin |
komitatiivi | – | kummastumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kummastumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kummastumis- |
Etymologia
muokkaa- teonnimi verbistä kummastua