kummastuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä kummastua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummastuttava kummastuttavat
genetiivi kummastuttavan kummastuttavien
(kummastuttavain)
partitiivi kummastuttavaa kummastuttavia
akkusatiivi kummastuttava; kummastuttavan kummastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kummastuttavassa kummastuttavissa
elatiivi kummastuttavasta kummastuttavista
illatiivi kummastuttavaan kummastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummastuttavalla kummastuttavilla
ablatiivi kummastuttavalta kummastuttavilta
allatiivi kummastuttavalle kummastuttaville
muut sijamuodot
essiivi kummastuttavana kummastuttavina
translatiivi kummastuttavaksi kummastuttaviksi
abessiivi kummastuttavatta kummastuttavitta
instruktiivi kummastuttavin
komitatiivi kummastuttavine

kummastuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kummastuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummastuttava kummastuttavat
genetiivi kummastuttavan kummastuttavien
(kummastuttavain)
partitiivi kummastuttavaa kummastuttavia
akkusatiivi kummastuttava; kummastuttavan kummastuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kummastuttavassa kummastuttavissa
elatiivi kummastuttavasta kummastuttavista
illatiivi kummastuttavaan kummastuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummastuttavalla kummastuttavilla
ablatiivi kummastuttavalta kummastuttavilta
allatiivi kummastuttavalle kummastuttaville
muut sijamuodot
essiivi kummastuttavana kummastuttavina
translatiivi kummastuttavaksi kummastuttaviksi
abessiivi kummastuttavatta kummastuttavitta
instruktiivi kummastuttavin
komitatiivi kummastuttavine