greben

Kroaatti

Substantiivi

grȅbēn m.  (monikko grȅbeni)

1. harjanne
2. riutta

   koraljni greben – koralliriutta

3. säkä (hevosen tai koiran selän korkein kohta)

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	greben	grebeni
genetiivi	grebena	grebena
datiivi-lokatiivi	grebenu	grebenima
akkusatiivi	greben	grebene
vokatiivi	grebene	grebeni
instrumentaali	grebenom	grebenima

Aiheesta muualla

• grȅbēn Hrvatski jezični portal
• grȅbēn Školski rječnik hrvatskoga jezika

Verbi

grèben

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfektin maskuliini verbistä grepsti (”raapia”)

Taivutus

    Sanan greben taivutus

	yksikkö				monikko
	maskuliini		neutri	feminiini	maskuliini	neutri	feminiini
	elollinen	eloton
nominatiivi	grebenepäm, grebenimäär		grebeno	grebena	grebeni	grebena	grebene
genetiivi	grebenaepäm, grebenog(a)määr			grebene	grebenih
datiivi‑lokatiivi	grebenuepäm, grebenom(e/u)määr			grebenoj	grebenim(a)
akkusatiivi	grebenaepäm grebenogmäär	grebenepäm grebenimäär	grebeno	grebenu	grebene	grebena	grebene
instrumentaali	grebenim			grebenom	grebenim(a)