grus

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	grūs	gruēs
akkusatiivi	gruem	gruēs
genetiivi	gruis	gruum
datiivi	gruī	gruibus
ablatiivi	grue	gruibus

grūs m./f. (3)

1. (eläintiede) kurki

Ruotsi

Substantiivi

grus n. (yks. määr. gruset [luo], ei monikkoa)

1. sora

Liittyvät sanat

• grusväg

Aiheesta muualla

• grus Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• grus Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)