Katso myös: soră

Substantiivi

muokkaa

sora (10)

  1. kivinen maalaji, jonka raekoko on luokkaa 2...20 mm

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsorɑ/
  • tavutus: so‧ra

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sora sorat
genetiivi soran sorien
(sorain)
partitiivi soraa soria
akkusatiivi sora;
soran
sorat
sisäpaikallissijat
inessiivi sorassa sorissa
elatiivi sorasta sorista
illatiivi soraan soriin
ulkopaikallissijat
adessiivi soralla sorilla
ablatiivi soralta sorilta
allatiivi soralle sorille
muut sijamuodot
essiivi sorana sorina
translatiivi soraksi soriksi
abessiivi soratta soritta
instruktiivi sorin
komitatiivi sorine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sora-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

bitumisora, harjusora, kevytsora, kuorisora, rapautumissora, soraharju, sorahiekka, sorakerrostuma, sorakuoppa, soramonttu, soranajo, soranotto, sorapäällyste, sora-r, soratie, soraääni, öljysora

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sora Kielitoimiston sanakirjassa
  • sora Tieteen termipankissa
  • sora Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Japani

muokkaa

Latinisointi

muokkaa

sora

  1. rōmaji-transkriptio sanasta そら