hing

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen (’roikkua’)
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen (’roikkua’)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [hɪŋ]
  • tavutus: hing

Substantiivi

muokkaa

hing (h`ing, gen hinge, part hinge, adit hinge)

  1. henki, hengitys
    Küll hing on sees. – Kyllä henki kulkee, hengittää vielä.
    tõmbas hinge – veti henkeä
  2. elämä, elo, henki
    Keegi ei jäänud hinge. – Kukaan ei jäänyt henkiin, eloon.
    Jookse, kui sul hing kallis! – Juokse, jos henkesi on kallis!
    pääsesin hingega – selvisin hengissä
  3. sielu, henki; mieli
    Sa oled romantiline hing. – Sinä olet romanttinen sielu.
    hinge surematus – sielun kuolemattomuus
    ta hinges kees viha – hänen sielussaan kiehui viha
    Gogoli Surnud hinged – Gogolin Kuolleet sielut
    Oma hingelt oli ta väikekodanlane. – Hengeltään hän oli pikkuporvari.
    hinge suurus – hengen suuruus

Taivutus

muokkaa
  • yksikön illatiivi hinge ja hingesse)
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi hing hinged
Genetiivi hinge hingede
Partitiivi hinge hingi
hingesid
Illatiivi hinge
hingesse
hingedesse

Liittyvät sanat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

hing (gen hinge, part hinge)

  1. sarana
    ukse hinged – oven saranat

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hing Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • Eesti keele põhisõnavara: PSV / hing