huoata (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

  1. huokaista, hengähtää
    Selvittyään tilanteesta hän huokasi helpotuksesta.
  2. levähtää, hengähtää
    Huokaa jo vähän.
    Huoataan vähän, ettei ota liikaa voimille.
    Kyllä minun pitää oikaista penkille vähän huokaamaan.
    Savisella kynnöksellä täytyy hevoselle suoda tilaisuus huoata.
  3. (kuvaannollisesti) olla ahdistuksessa, vaivassa, näännyksissä, kärsiä
  4. (kuvaannollisesti) ikävöidä, surra
  5. luonnosta humista, kohista, tohista
    metsä huokaa
    Tuuli huokaa latvustossa.
    Siellä meri huokaa raskaasti.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhuo̯ɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: huo‧a‧ta

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • huoata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.