huoata
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahuoata (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)
- huokaista, hengähtää
- Selvittyään tilanteesta hän huokasi helpotuksesta.
- levähtää, hengähtää
- Huokaa jo vähän.
- Huoataan vähän, ettei ota liikaa voimille.
- Kyllä minun pitää oikaista penkille vähän huokaamaan.
- Savisella kynnöksellä täytyy hevoselle suoda tilaisuus huoata.
- (kuvaannollisesti) olla ahdistuksessa, vaivassa, näännyksissä, kärsiä
- (kuvaannollisesti) ikävöidä, surra
- luonnosta humista, kohista, tohista
- metsä huokaa
- Tuuli huokaa latvustossa.
- Siellä meri huokaa raskaasti.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhuo̯ɑt̪ɑˣ/
- tavutus: huo‧a‧ta
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: huokaaminen
- verbit: huokailla
Aiheesta muualla
muokkaa- huoata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.