irrallaan
Suomi muokkaa
Adverbi muokkaa
Adverbi taipuu persoonissa eli sen lopussa olevan omistusliitteen muoto riippuu lauseen subjektista: | ||
---|---|---|
persoona | yksikkö | monikko |
1. | irrallani | irrallamme |
2. | irrallasi | irrallanne |
3. | irrallaan irrallansa |
irrallaan (irralla- + omistusliite; ei vertailuasteita)
- (3. persoonan muoto) irti, ei kiinni jossakin eikä kinnitettynä tai kiinnittyneenä johonkin
- Heidän odotuksensa ovat täysin irrallaan todellisuudesta.
- Tunnen olevani oudosti irrallani ruumiistani: se seisoo paikoillaan samalla, kun mieleni liitelee omilla teillään.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈirːɑlːɑːn/
- tavutus: ir‧ral‧laan
Taivutus muokkaa
→○ | allatiivi | irralleen |
---|---|---|
○ | adessiivi | irrallaan |
○→ | ablatiivi | - |
Etymologia muokkaa
irralla + 3. persoonan omistusliite
Käännökset muokkaa
1. irti, ei kiinni jossakin
|