irrallaan

Suomi

Adverbi

Adverbi taipuu persoonissa eli sen lopussa olevan omistusliitteen muoto riippuu lauseen subjektista:
persoona	yksikkö	monikko
1.	irrallani	irrallamme
2.	irrallasi	irrallanne
3.	irrallaan irrallansa

irrallaan (irralla- + omistusliite; ei vertailuasteita)

1. (3. persoonan muoto) irti, ei kiinni jossakin eikä kinnitettynä tai kiinnittyneenä johonkin

   Heidän odotuksensa ovat täysin irrallaan todellisuudesta.

   Tunnen olevani oudosti irrallani ruumiistani: se seisoo paikoillaan samalla, kun mieleni liitelee omilla teillään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːɑlːɑːn/
• tavutus: ir‧ral‧laan

Taivutus

→○	allatiivi	irralleen
○	adessiivi	irrallaan
○→	ablatiivi	-

Etymologia

irralla + 3. persoonan omistusliite

Käännökset

1. irti, ei kiinni jossakin

englanti: loose

Liittyvät sanat

• irrallinen