irrallaan

SuomiMuokkaa

AdverbiMuokkaa

Adverbi taipuu persoonissa eli
sen lopussa olevan omistusliitteen muoto
riippuu lauseen subjektista:
persoona yksikkö monikko
1. irrallani irrallamme
2. irrallasi irrallanne
3. irrallaan
irrallansa

irrallaan (irralla- + omistusliite; ei vertailuasteita)

  1. (3. persoonan muoto) irti, ei kiinni jossakin eikä kinnitettynä tai kiinnittyneenä johonkin
    Heidän odotuksensa ovat täysin irrallaan todellisuudesta.
    Tunnen olevani oudosti irrallani ruumiistani: se seisoo paikoillaan samalla, kun mieleni liitelee omilla teillään.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈirrɑllɑːn/
  • tavutus: ir‧ral‧laan

TaivutusMuokkaa

→○ allatiivi irralleen
adessiivi irrallaan
○→ ablatiivi -

EtymologiaMuokkaa

irralla + 3. persoonan omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa