irrallinen

Suomi

Adjektiivi

irrallinen (38) (komparatiivi irrallisempi, superlatiivi irrallisin) (taivutus [luo])

1. irrallaan oleva

   Lauseeseen liittyvä irrallinen huomautus erotetaan usein pilkkujen sijasta molemmin puolin ajatusviivalla.

   Irrallinen johto roikkui pöydänreunalla.

2. (kuvaannollisesti) erillinen, muuhun liittymätön

   irrallinen kommentti

3. (kuvaannollisesti) sosiaalisesti sidokseton tai sitoutumaton

Ääntäminen

• IPA: /ˈirːɑlˌlinen/
• tavutus: ir‧ral‧li‧nen

Etymologia

johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irra- + -llinen), josta ovat peräisin myös sanat irrottaa, irralla sekä mahdollisesti irstas

Käännökset

1. irrallaan oleva

englanti: loose

Liittyvät sanat

• irto-
• irtonainen