käämiä

Suomi

Substantiivi

käämiä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta käämi

Verbi

käämiä (61) (taivutus[luo])

1. (tekniikka) kiertää johdinta käämiksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkæːmiæˣ/
• tavutus: kää‧mi‧ä

Käännökset

1. kiertää johdinta käämiksi

englanti: coil, quill

Liittyvät sanat

• käämi

Johdokset

• substantiivit: käämiminen, käämintä

Aiheesta muualla

• käämiä Kielitoimiston sanakirjassa