Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

käämi (5)

  1. (sähkö) sama kuin kela

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæːmi/
  • tavutus: kää‧mi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käämi käämit
genetiivi käämin käämien
(käämein)
partitiivi käämiä käämejä
akkusatiivi käämi;
käämin
käämit
sisäpaikallissijat
inessiivi käämissä käämeissä
elatiivi käämistä käämeistä
illatiivi käämiin käämeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käämillä käämeillä
ablatiivi käämiltä käämeiltä
allatiivi käämille käämeille
muut sijamuodot
essiivi kääminä käämeinä
translatiivi käämiksi käämeiksi
abessiivi käämittä käämeittä
instruktiivi käämein
komitatiivi käämeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käämi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[1]

Käännökset muokkaa

|

|loppu}}

Liittyvät sanat muokkaa

käämijä, läämitys, puola

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ensiökäämi, käämilanka, osmankäämi, pitokäämi, primaarikäämi, sekundaarikäämi, toisiokäämi, vetokäämi

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • käämi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.