käämintä

Suomi

Substantiivi

käämintä (9-J)

käämin valmistus, käämitys

Ääntäminen

IPA: /ˈkæːmint̪æ/
tavutus: kää‧min‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	käämintä	kääminnät
genetiivi	kääminnän	käämintöjen (käämintäin)
partitiivi	käämintää	käämintöjä
akkusatiivi	käämintä; kääminnän	kääminnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kääminnässä	kääminnöissä
elatiivi	kääminnästä	kääminnöistä
illatiivi	käämintään	käämintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kääminnällä	kääminnöillä
ablatiivi	kääminnältä	kääminnöiltä
allatiivi	kääminnälle	kääminnöille
muut sijamuodot
essiivi	käämintänä	käämintöinä
translatiivi	kääminnäksi	kääminnöiksi
abessiivi	kääminnättä	kääminnöittä
instruktiivi	–	kääminnöin
komitatiivi	–	käämintöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kääminnä-
vahva vartalo	käämintä-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. käämin valmisus

ruotsi: spolning

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

käämintä Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=käämintä&oldid=4174927”