kaapia

Suomi

Verbi

kaapia (61-E) (taivutus[luo])

1. kaivaa käsin (ihminen) tai eturaajoillaan (eläin) esim. maata

   Koirani kävi kaapimassa naapurin kukkapenkkiä.

2. poistaa jltk pinnalta jnk jäämät, esim. astiasta ruoantähteet lusikalla

   Kaavin kulhon puhtaaksi lusikalla ennen tiskaamista.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑːpiɑˣ/
• tavutus: kaa‧pi‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaapiminen, kaavinta

Aiheesta muualla

• kaapia Kielitoimiston sanakirjassa