kaavinta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- kaapiminen
- (gynekologia), (kirurgia) kohtuontelon limakalvon poisto gynekologisista syistä, raskaustilanteissa myös kohtuontelon tyhjentäminen raskausmateriaalista
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑːʋint̪ɑ/
- tavutus: kaa‧vin‧ta
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaavinta | kaavinnat |
genetiivi | kaavinnan | kaavintojen (kaavintain) |
partitiivi | kaavintaa | kaavintoja |
akkusatiivi | kaavinta; kaavinnan |
kaavinnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaavinnassa | kaavinnoissa |
elatiivi | kaavinnasta | kaavinnoista |
illatiivi | kaavintaan | kaavintoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaavinnalla | kaavinnoilla |
ablatiivi | kaavinnalta | kaavinnoilta |
allatiivi | kaavinnalle | kaavinnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaavintana | kaavintoina |
translatiivi | kaavinnaksi | kaavinnoiksi |
abessiivi | kaavinnatta | kaavinnoitta |
instruktiivi | – | kaavinnoin |
komitatiivi | – | kaavintoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kaavinna- | |
vahva vartalo | kaavinta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kaavinta Kielitoimiston sanakirjassa