keskenmeno

Suomi

Substantiivi

keskenmeno

1. ihmisillä raskauden itsestään tapahtuva keskeytyminen ja alkion tai sikiön poistumiminen kohdusta joko itsestään tai lääkärin avustamana

Ääntäminen

• IPA: /ˈkeskenˌmeno/
• tavutus: kes‧ken‧me‧no

Etymologia

yhdyssana sanoista kesken ja meno

Käännökset

1. raskauden itsestään tapahtuva keskeytyminen ja alkion tai sikiön poistumiminen kohdusta

englanti: miscarriage ruotsi: missfall

saksa: Abgang turkki: düşük

Liittyvät sanat

• luominen

Aiheesta muualla

• keskenmeno Kielitoimiston sanakirjassa