kaihertaa

Suomi

Verbi

kaihertaa (54-K) (taivutus[luo])

1. ärsyttää, jurppia
2. synnyttää (varsinkin surumielistä) kaihoa
3. (murteellinen) esiintyä jäytävää kipua

   Kylläpä kaihertaa polvesta!

Ääntäminen

• IPA: [ˈkɑihertɑː]

Tavutus

• tavutus: kai‧her‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaihertaminen

Aiheesta muualla

• kaihertaa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kaihertaa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä kaihertaa