kaihertaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaihertaminen (38)
- teonnimi verbistä kaihertaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaihertaminen | kaihertamiset |
| genetiivi | kaihertamisen | kaihertamisten kaihertamisien |
| partitiivi | kaihertamista | kaihertamisia |
| akkusatiivi | kaihertaminen; kaihertamisen |
kaihertamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaihertamisessa | kaihertamisissa |
| elatiivi | kaihertamisesta | kaihertamisista |
| illatiivi | kaihertamiseen | kaihertamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaihertamisella | kaihertamisilla |
| ablatiivi | kaihertamiselta | kaihertamisilta |
| allatiivi | kaihertamiselle | kaihertamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaihertamisena (kaihertamisna) |
kaihertamisina |
| translatiivi | kaihertamiseksi | kaihertamisiksi |
| abessiivi | kaihertamisetta | kaihertamisitta |
| instruktiivi | – | kaihertamisin |
| komitatiivi | – | kaihertamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaihertamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaihertamis- | |