kaikua

Suomi

Substantiivi

kaikua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kaiku

Verbi

kaikua (52-D) (taivutus[luo])

1. (äänestä) heijastua yhteen tai useampaan kertaan
2. heijastella ääntä
3. kajahtaa, raikua, kuulua selkeästi erottuen tai äänekkäästi

Ääntäminen

• IPA: [ˈkɑikuɑ]

Tavutus

• tavutus: kai‧ku‧a

Käännökset

1. heijastua äänenä

englanti: reverberate

2. heijastaa ääntä

englanti: echo

3. kuulua selkeästi erottuen tai äänekkäästi

Ks. raikua

Liittyvät sanat

• kaiunta
• kaiutin

Synonyymit

• kaikaa

Johdokset

• substantiivit: kaikuminen

Aiheesta muualla

• kaikua Kielitoimiston sanakirjassa