kaiunta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑi̯unt̪ɑ/
- tavutus: kai‧un‧ta
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaiunta | kaiunnat |
genetiivi | kaiunnan | kaiuntojen (kaiuntain) |
partitiivi | kaiuntaa | kaiuntoja |
akkusatiivi | kaiunta; kaiunnan |
kaiunnat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaiunnassa | kaiunnoissa |
elatiivi | kaiunnasta | kaiunnoista |
illatiivi | kaiuntaan | kaiuntoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaiunnalla | kaiunnoilla |
ablatiivi | kaiunnalta | kaiunnoilta |
allatiivi | kaiunnalle | kaiunnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaiuntana | kaiuntoina |
translatiivi | kaiunnaksi | kaiunnoiksi |
abessiivi | kaiunnatta | kaiunnoitta |
instruktiivi | – | kaiunnoin |
komitatiivi | – | kaiuntoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kaiunna- | |
vahva vartalo | kaiunta- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Numero puuttuu. jatkuva kaikuminen
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kaiunta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-J