SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

kajahtaa (53-F) (taivutus[luo])

  1. kuulua selkeästi erottuen tai äänekkäästi
    Laulu kajahti ilmoille.
  2. (arkikieltä) menettää järkensä
  3. (arkikieltä) menettää malttinsa, raivostua

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈkɑjɑhtɑː]
TavutusMuokkaa
  • tavutus: ka‧jah‧taa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa