kajahtaa

Suomi

Verbi

kajahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. kuulua selkeästi erottuen tai äänekkäästi

   Laulu kajahti ilmoille.

2. (arkikieltä) menettää järkensä
3. (arkikieltä) menettää malttinsa, raivostua

Ääntäminen

• IPA: [ˈkɑjɑhtɑː]

Tavutus

• tavutus: ka‧jah‧taa

Liittyvät sanat

• kajauttaa
• kajahtanut
• raikua

Johdokset

• substantiivit: kajahtaminen
• verbit: kajahdella

Aiheesta muualla

• kajahtaa Kielitoimiston sanakirjassa