kartella

Suomi

Verbi

kartella (67-C) (taivutus[luo])

1. vältellä kohtaamasta tai tekemästä jotain

   Tuntuu kuin hän olisi alkanut kartella minua.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrt̪elːɑˣ/
• tavutus: kar‧tel‧la

Etymologia

frekventatiivijohdos verbistä karttaa

Käännökset

1. vältellä kohtaamasta tai tekemästä jotain

englanti: avoid

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kartteleminen, karttelu

Aiheesta muualla

• kartella Kielitoimiston sanakirjassa