karttelu

Suomi

Substantiivi

karttelu (2)

kartteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑrt̪ːelu/
tavutus: kart‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karttelu	karttelut
genetiivi	karttelun	karttelujen kartteluiden kartteluitten
partitiivi	karttelua	kartteluita kartteluja
akkusatiivi	karttelu; karttelun	karttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	karttelussa	kartteluissa
elatiivi	karttelusta	kartteluista
illatiivi	kartteluun	kartteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karttelulla	kartteluilla
ablatiivi	karttelulta	kartteluilta
allatiivi	karttelulle	kartteluille
muut sijamuodot
essiivi	kartteluna	kartteluina
translatiivi	kartteluksi	kartteluiksi
abessiivi	karttelutta	kartteluitta
instruktiivi	–	kartteluin
komitatiivi	–	kartteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karttelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kartella ((vahva) vokaalivartalo karttel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kartteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

karttelu Kielitoimiston sanakirjassa