karu

Katso myös: käru

Suomi

Adjektiivi

karu (1) (komparatiivi karumpi, superlatiivi karuin) (taivutus [luo])

1. (maastosta) autio, niukkakasvuinen

   Kuusikko karulla kasvupaikalla

2. askeettinen, koruton

   Asuintila on melko hienosteleva ja kaukana luostarin muusta karusta yksinkertaisuudesta.

3. kaunistelematon

   karu totuus, karu sanoma

4. kova, tyly

   karu kohtalo, karu tappio, karu paluu arkeen

   Suomi putosi finaalista karulla tavalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑru/
• tavutus: ka‧ru

Käännökset

1. maastosta

englanti: bare

saksa: karg

Liittyvät sanat

• karussa

Johdokset

• adverbit: karusti

• verbit: karuuntua
• substantiivit: karukko, karuus

Aiheesta muualla

• karu Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

Substantiivi

karu (gen karu, part karu)

1. karhu

   Karud magavad kogu talve. – Karhut nukkuvat koko talven.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

Liittyvät sanat

• karulik
• emakaru , emaskaru, karuema, karupoeg
• karujaht
• pruunkaru, kaeluskaru, jääkaru, bambuskaru, pesukaru
• joomakaru, merekaru, mürakaru
• karukell, karukõrv, karulauk, karuputk, karusõrg, karutubakas
• karukaer, karuvabarn

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : karu
• karu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa