Substantiivi

muokkaa

karuus (40)

  1. se, että on karu

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑruːs/
  • tavutus: ka‧ruus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karuus karuudet
genetiivi karuuden karuuksien
partitiivi karuutta karuuksia
akkusatiivi karuus;
karuuden
karuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi karuudessa karuuksissa
elatiivi karuudesta karuuksista
illatiivi karuuteen karuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karuudella karuuksilla
ablatiivi karuudelta karuuksilta
allatiivi karuudelle karuuksille
muut sijamuodot
essiivi karuutena karuuksina
translatiivi karuudeksi karuuksiksi
abessiivi karuudetta karuuksitta
instruktiivi karuuksin
komitatiivi karuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karuude-
vahva vartalo karuute-
konsonantti-
vartalo
karuut-

Etymologia

muokkaa

sanan karu vartalosta kar- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Anagrammit
muokkaa

arkuus, rausku, ruskua

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karuus Kielitoimiston sanakirjassa