rausku
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- lähellä pohjaa elävä ja pohjaliejussa maaten saalista vaaniva rustokala, jolla on litteä ruumis ja silmät "selkäpuolella"
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrɑu̯sku/
- tavutus: raus‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rausku | rauskut |
genetiivi | rauskun | rauskujen |
partitiivi | rauskua | rauskuja |
akkusatiivi | rausku; rauskun |
rauskut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rauskussa | rauskuissa |
elatiivi | rauskusta | rauskuista |
illatiivi | rauskuun | rauskuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rauskulla | rauskuilla |
ablatiivi | rauskulta | rauskuilta |
allatiivi | rauskulle | rauskuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rauskuna | rauskuina |
translatiivi | rauskuksi | rauskuiksi |
abessiivi | rauskutta | rauskuitta |
instruktiivi | – | rauskuin |
komitatiivi | – | rauskuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rausku- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. lähellä pohjaa elävä ja pohjaliejussa maaten saalista vaaniva rustokala, jolla on litteä ruumis ja silmät "selkäpuolella"
Liittyvät sanat
muokkaaAnagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rausku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1