kelvata (73-E) (taivutus[luo])

  1. olla kyllin hyvä, sopia, soveltua; olla mieluinen
    Muuttakaa Ruotsiin, jos ei Suomi kelpaa!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkelʋɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kel‧va‧ta

Etymologia

muokkaa
  • germaaninen, vrt. germ. *χelpa-[1]. Kognaatteja ovat esimerkiksi englannin help ja ruotsin hjälpa[2][3].

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kelvata Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Koivulehto, Jorma. Etymologisesti hämäriä -(is)tA-johdosverbejä, lainoja ja omapohjaisia. 2009 (PDF-Tiedosto. Viitattu 27.2.2015.)
  2. https://web.archive.org/web/20150215071430/http://tcoimom.suntuubi.com/?cat=13 ([1]. Viitattu 27.2.2015.)
  3. http://www.etymonline.com/index.php?term=help ([2]. Viitattu 27.2.2015.)