duga

Kroaatti

Substantiivi

dúga f.

1. sateenkaari

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	duga	duge
genetiivi	duge	duga
datiivi-lokatiivi	dugi	dugama
akkusatiivi	dugu	duge
vokatiivi	dugo	duge
instrumentaali	dugom	dugama

Liittyvät sanat

• dugin

Aiheesta muualla

• dúga Hrvatski jezični portal

Adjektiivi

duga

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta dug
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen maskuliinimuoto sanasta dug
3. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen neutrimuoto sanasta dug
4. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen elollinen maskuliinimuoto sanasta dug
5. (taivutusmuoto) monikon neutrin nominatiivimuoto sanasta dug
6. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta dug

Substantiivi

duga

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta dug

Ruotsi

Verbi

duga (duger, dög/dugde, dugit/dugt)

1. kelvata

Taivutus

Taivutus – duga
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	duger	–
imperfekti	dugde	–
supiini	dugt	–
imperatiivi	dug	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: duga
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: dugande
• passiivin part. prees: –
• part. perf.: dugd, n. dugt, määr./mon. dugda

Taivutus – duga
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	duger	–
imperfekti	dög	–
supiini	dugit	–
imperatiivi	dug	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: duga
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: dugande
• passiivin part. prees: –
• part. perf.: yl. dugen, n. duget, määr./mon.

Liittyvät sanat

• duglig

Aiheesta muualla

• duga Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)