kelpuuttaa

Suomi

Verbi

kelpuuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. hyväksyä, pitää kelpaavana

   Tuo kissa ei kelpuuta edes silakoita!

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelpuːt̪ːɑːˣ/
• tavutus: kel‧puut‧taa

Käännökset

1. hyväksyä, pitää kelpaavana

englanti: accept

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kelpuutus

Aiheesta muualla

• kelpuuttaa Kielitoimiston sanakirjassa