kelpuutus

Suomi

Substantiivi

kelpuutus (39)

kelpuuttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkelpuːt̪us/
tavutus: kel‧puu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kelpuutus	kelpuutukset
genetiivi	kelpuutuksen	kelpuutusten kelpuutuksien
partitiivi	kelpuutusta	kelpuutuksia
akkusatiivi	kelpuutus; kelpuutuksen	kelpuutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kelpuutuksessa	kelpuutuksissa
elatiivi	kelpuutuksesta	kelpuutuksista
illatiivi	kelpuutukseen	kelpuutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kelpuutuksella	kelpuutuksilla
ablatiivi	kelpuutukselta	kelpuutuksilta
allatiivi	kelpuutukselle	kelpuutuksille
muut sijamuodot
essiivi	kelpuutuksena	kelpuutuksina
translatiivi	kelpuutukseksi	kelpuutuksiksi
abessiivi	kelpuutuksetta	kelpuutuksitta
instruktiivi	–	kelpuutuksin
komitatiivi	–	kelpuutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kelpuutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kelpuutus-

Etymologia

verbi kelpuuttaa (heikko vartalo kelpuut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kelpuuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kelpuutus Kielitoimiston sanakirjassa