kelpuuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakelpuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kelpuuttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kelpuuttaminen | kelpuuttamiset |
genetiivi | kelpuuttamisen | kelpuuttamisten kelpuuttamisien |
partitiivi | kelpuuttamista | kelpuuttamisia |
akkusatiivi | kelpuuttaminen; kelpuuttamisen |
kelpuuttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kelpuuttamisessa | kelpuuttamisissa |
elatiivi | kelpuuttamisesta | kelpuuttamisista |
illatiivi | kelpuuttamiseen | kelpuuttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kelpuuttamisella | kelpuuttamisilla |
ablatiivi | kelpuuttamiselta | kelpuuttamisilta |
allatiivi | kelpuuttamiselle | kelpuuttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kelpuuttamisena (kelpuuttamisna) |
kelpuuttamisina |
translatiivi | kelpuuttamiseksi | kelpuuttamisiksi |
abessiivi | kelpuuttamisetta | kelpuuttamisitta |
instruktiivi | – | kelpuuttamisin |
komitatiivi | – | kelpuuttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kelpuuttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kelpuuttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kelpuuttaa + johdin -minen