kirnuta
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakirnuta (74) (taivutus[luo])[1]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkirnut̪ɑˣ/
- tavutus: kir‧nu‧ta
Etymologia
muokkaasanan kirnu vartalosta kirnu- ja suffiksista -ta[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kirnuaminen
Aiheesta muualla
muokkaa- kirnuta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 74
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 318 Muuttamisjohdosten muodostamisesta. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.