kirnu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kirnu (1)
- maatalousyhteiskunnassa käytetty manuaalisesti toimiva laite, jolla valmistettiin maidosta voita kirnuamalla
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkirnu/
- tavutus: kir‧nu
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kirnu | kirnut |
genetiivi | kirnun | kirnujen |
partitiivi | kirnua | kirnuja |
akkusatiivi | kirnu; kirnun |
kirnut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kirnussa | kirnuissa |
elatiivi | kirnusta | kirnuista |
illatiivi | kirnuun | kirnuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kirnulla | kirnuilla |
ablatiivi | kirnulta | kirnuilta |
allatiivi | kirnulle | kirnuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kirnuna | kirnuina |
translatiivi | kirnuksi | kirnuiksi |
abessiivi | kirnutta | kirnuitta |
instruktiivi | – | kirnuin |
komitatiivi | – | kirnuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kirnu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. maatalousyhteiskunnassa käytetty manuaalisesti toimiva laite, jolla valmistettiin maidosta voita kirnuamalla
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: kirnuta, kirnuuntua, kirnuutua
Yhdyssanat muokkaa
hiidenkirnu, kirnunmäntä, kirnupiimä
Aiheesta muualla muokkaa
- kirnu Kielitoimiston sanakirjassa