kirnuaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirnuaminen (38)
- teonnimi verbistä kirnuta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirnuaminen | kirnuamiset |
| genetiivi | kirnuamisen | kirnuamisten kirnuamisien |
| partitiivi | kirnuamista | kirnuamisia |
| akkusatiivi | kirnuaminen; kirnuamisen |
kirnuamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirnuamisessa | kirnuamisissa |
| elatiivi | kirnuamisesta | kirnuamisista |
| illatiivi | kirnuamiseen | kirnuamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirnuamisella | kirnuamisilla |
| ablatiivi | kirnuamiselta | kirnuamisilta |
| allatiivi | kirnuamiselle | kirnuamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirnuamisena (kirnuamisna) |
kirnuamisina |
| translatiivi | kirnuamiseksi | kirnuamisiksi |
| abessiivi | kirnuamisetta | kirnuamisitta |
| instruktiivi | – | kirnuamisin |
| komitatiivi | – | kirnuamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirnuamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirnuamis- | |